Matkasin toukokuussa kuvaajani Tuukka Tiensuun kanssa Romaniaan, Vasluin provinssiin. Siellä kuvasimme dokumenttielokuvan Euroopan köyhimmällä alueella, Negrestin kaupungin lähettyvillä olevassa pienessä Paltiniksen kylässä.

Toukokuussa tapahtuneen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen sain sähköpostin, jossa oppaanamme ensimmäisellä matkalla toiminut Karna kertoi hänen kotikylänsä tuhoutuneen. Karna pyysi levittämään sanaa mikäli länsimaissa ihmiset voisivat osallistua avustustoimenpiteisiin. Soitin Tuukalle ja sanoin että meidän täytyy tehdä jotain. Meillä on työmme kautta mahdollisuus levittää asiasta sanomaa, järjestää keräys ja jopa viedä se perille. Päätimme lähteä Nepaliin. Järjestimme keräyksen Varustelekan avulla ja hoidimme logistiikan FedExin kautta.

Henkisesti yksi vaikeimmista matkoistani koskaan. Olin maassa, jossa pieni ryhmä ihmisiä tienaa miljoonaomaisuutensa kymmenien tuhansien köyhien ihmisten kustannuksella.

Matkani vei minut tällä kertaa Pohjois-Etiopiaan, Danakilin autiomaalle, joka tunnetaan maailman kuumimpana paikkana.

Palasimme jokin aikaa sitten Viimeisen Ristiretken toiselta kuvausmatkalta. Kävimme niin sanotun länsimaisen sivistyksen viimeisellä rajapyykillä ja tapasimme eristyksissä asuvan Waorani-kansaan kuuluvan samaanin ja hänen vaimonsa. He asuivat keskellä viidakkoa täysin kivikaudella.

Siitä on jotakuinkin tasan vuosi, kun teimme edellisen Ristiretki-kuvausmatkan. Viimeinen Ristiretki oli henkisesti, fyysisesti ja tuotannollisesti vaativin projektini koskaan. Vaikeat luonnonolosuhteet sekä ankarat ja anteeksiantamattomat ympäristöt kuluttivat minua puolentoista vuoden ajan. Silti hetkeäkään en vaihtaisi pois. Onnistuimme tekemään hienoimman ja kunniahimoisimman sarjamme koskaan.