Arman Alizad Bangladeshissa
24.3.2015, Bangladesh

Henkisesti yksi vaikeimmista matkoistani koskaan. Olin maassa, jossa pieni ryhmä ihmisiä tienaa miljoonaomaisuutensa kymmenien tuhansien köyhien ihmisten kustannuksella. Bangladeshissa on kaksi suurta teollisuutta, laivanpurku- ja vaateteollisuus.

Kuva

Laivojen purkaminen on miljardibisnes. Sitä tehdään kolmessa paikassa: isoin on Bangladeshissa, kaksi muuta ovat Mumbaissa Intiassa ja Pakistanissa. Esimerkiksi Pakistanissa 30 % maan teräksestä tulee niistä purettavista laivoista. Työntekijöiden olot ovat kurjat. Monissa mittauksissa laivojen purkaminen on luokiteltu maailman vaarallisimmaksi duuniksi. Ne purkavat siellä isoja valtamerilaivoja. Niillä ei ole muuta kuin hitsauspillit, joilla ne leikkaavat laivan kylkeä kunnes se romahtaa. Työntekijöitä jää alle, käsiä irtoaa, jalkoja irtoaa. Kun joku kuolee, niin uusi kaveri tulee tilalle. Ihan kuin vaihtaisi porakoneeseen terän. Palkka on mitätön, mutta silti työhön riittää tulijoita. Käytännössä se on orjatyötä.

Kuva

Matkallani sain haastatella uskomattoman hienoja ja vahvoja ihmisiä. Ihmisiä, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä, mutta jotka olivat eräitä sisukkaimpia koskaan tapaamiani ihmisiä. He läpikäyvät asioita mitä kenenkään ei pidä läpikäydä, mutta kaikkialla oli sama motiivi. He tekevät kaiken perheensä vuoksi. Perhe on kaikki kaikessa. Tällä kertaa blogikirjoituksessani annan kuvissa olevien ihmisten kertoa siitä todellisuudesta, jonka sain kokea.

Trishana on kolmevuotias tyttö, jonka 16-vuotias isoveli Arif on laivanpurkaja. Hänen äidillään ei ole töitä ja hänen isänsä joutui laivanpurkamossa tapahtuneen onnettomuuden vuoksi työkyvyttömäksi. Isoveljen täytyy elättää kahden dollarin päiväpalkallaan koko perhe eräällä maailman vaarallisimmilla töillä. Arif tekee töitä seitsemänä päivänä viikossa ympäri vuoden. Hänellä ei ole lomia, eikä ylitöistäkään makseta, vaikka niin aina luvataan.

Kuva

Ibrahim on kuusitoistavuotias poika, joka oli töissä laivapurkamossa. Seitsemän kuukautta sitten valtava teräslevy putosi hänen päälleen ja murskasi kaikki luut polven ja nilkan välissä molemmissa jaloissa. Sairaalassa häntä ei voitu hoitaa, koska hänellä ei ole rahaa. Murskautuneet luut ovat edelleen hoitamatta ja puoliksi irrallaan. Hän ei kykene kävelemään, vaan viettää päivänsä maaten sängyssä. Hän tarvitsee pikaisesti operaation, jolla luut laitetaan paikoilleen. Laivanpurkuyhtiö ei suostu korvauksiin ja väittää ettei hän ole koskaan ollut heillä töissä.

Laivanpurkufirmat eivät rekisteröi lapsityöläisiä, jotta voivat tällaisissa tapauksissa pestä kätensä korvausvaatimuksista. Jos Ibrahim ei pian pääse leikkaukseen, hän menettää molemmat jalkansa. Ibrahim on yksi lukemattomista lapsista täällä, jotka jakavat saman kohtalon.

Kuva

Ronju on ollut vuosia töissä laivapurkamossa. Hän kuvailee työtään: “Työ on sanomattakin raskasta, mutta eniten työntekijöitä painaa se, että purkamot eivät ota vastuuta työtapaturmista. Vakavia onnettomuuksia sattuu päivittäin ja kuolemantapauksia on vuosittain kymmeniä. Tapaturmien kuluja ei korvata. Pitkät päivät ovat myös haaste, sillä vaimoni on ompelutehtaassa töissä. Molemmat teemme yli kahdentoista tunnin työpäiviä ympärivuotisesti. Se vaikeuttaa lapsemme kasvatusta. Haluaisin viettää enemmän aikaa tyttäreni Tasfien kanssa, mutta se ei ole mahdollista".

Porino muutti kaupunkiin paremman toivossa ja työskentelee ompelijana vaatetehtaassa. Hän tekee töitä ympärivuotisesti seitsemän päivää viikossa ilman minkäänlaista vuosilomaa. Jos hän haluaa pitää vapaapäivän, hän joutuu maksamaan siitä tehtaalle "sakkosumman", eli ostamaan vapaapäivänsä. Raskautensa viimeisellä kuulla hän pyysi päästä äitiyslomalle, mutta pyyntö evättiin. Raskauden viimeisellä viikolla sama pyyntö evättiin uudestaan. Synnytyspäivänä hän oli edelleen töissä, koska vapaata ei myönnetty.

Kuva

Ylitöiden aikana Porino pyörtyi ja hänet vietiin sairaalaan. Siellä hän synnytti kuolleen vauvan. Kun hänet kotiutettiin sairaalasta muutama päivä myöhemmin, tuli hänen esimiehensä kotiovelle vaatimaan että Porino palaa töihin. Hänen oma tilansa ei ollut esimiehen mukaan vakava.

Porino on edelleen samassa tehtaassa töissä. Muut tehtaat ovat liian kaukana ja työ muualla olisi taloudellisesti mahdoton. Kun menette kauppaan ostamaan vaatteita, miettikää mitä ostatte. Usein se halvempi paita on sen vuoksi halvempi, että joku synnytti kuolleen vauvan.

Tervetuloa Bangladeshin laivanpurku- ja vaateteollisuuteen. Helvetti maan päällä.

Arman Alizad Arman Alizad
Kuvat ja video: Tuukka Tiensuu, Arman Alizad




Kommentointi