Matkani vei minut tällä kertaa Pohjois-Etiopiaan, Danakilin autiomaalle, joka tunnetaan maailman kuumimpana paikkana. Päivälämpötilat Danakilissa voivat nousta jopa kuuteenkymmeneen asteeseen. Siellä kuvasimme Afar-kansaan kuuluvia aavikon suolakauppiaita. Afarit ovat kaivaneet Danakilin alueella suolaa jo satojen vuosien ajan. Suolankaivuumatka kestää yhden viikon. He kävelevät kameliensa kanssa Berahalle-nimisestä kylästä kolme päivää erämaan läpi aavikolle saakka, kaivavat suolaa ja pakkaavat sen kameleiden selkään. Tämän jälkeen matka jatkuu takaisin Berahalleen, jossa suola myydään. Lensin kuvaajani Tuukka Tiensuun kanssa Addis Abebasta Mekellen kaupunkiin, josta jatkoimme autolla pieneen kylään tapaamaan suolakauppiaita. Mekellen kaupungissa osallistuimme Timkit-festivaaliin, jossa kristityt juhlivat Jeesuksen kastamista.
Maisemat matkalla olivat uskomattomat. Afrikka on upea, se vie sydämeni joka kerta. Pienet kylät joiden läpi ajoimme olivat täynnä kauniita vanhuksia jotka istuivat katujen laidoilla ja kojujen edessä. Mietin usein kuinka hienoa olisi viettää hetki elämää nähneen vanhuksen kanssa ihan vain istuen kun aurinko lämmittää kasvoja. Mitä pitemmälle ajoimme, sitä karummaksi maasto muuttui ja sitä kuumemmaksi ilma. Olimme 2500 metrin korkeudessa kun ajoimme sadepilven läpi. Olimme kirjaimellisesti sadepilven sisällä, kun alkoi satamaan. Se oli upea kokemus. Matka jatkui koko ajan alaspäin kohti Berehallea.
Berehalle on 5000 asukkaan kaupunki. Asukkaat ovat suurimmaksi osaksi muslimeja ja suolakauppiaita. Kylässä oli paljon baareja. Islamissa alkoholi on kielletty, mutta koska osa haluaa juoda, niin hallitus on antanut luvan myydä alkoholia ja perustaa baareja. Mutta ne saavat olla auki vain kello kymmeneen saakka. Mutta siellä näki ikävän näyn: jotkut isät olivat alle kymmenvuotiaiden poikiensa kanssa baareissa ja antoivat lastensa juoda olutta. Osa lapsista oli humalassa. Seuraavana aamuna kävimme Tuukan kanssa ostamassa kylän lapsille kyniä ja jalkapalloja.
Tapasimme karavaanin johtajan Arajin ja lähdimme kohti aavikkoa. Kameli on hieno eläin. Se elää maailman karuimmissa olosuhteissa ja voi olla juomatta ja syömättä pitkiä aikoja. Afar-kansa on upea. Heidän miehensä ovat raamikkaita ja heidän naisensa kauneus ei ole tästä maailmasta. Kaikilla on ylväs ryhti, ikään kuin kuuluisivat kuninkaallissukuun. Öisin ruokittiin kamelit ja teimme myös itsellemme ruokaa nuotion äärellä. Ruuaksi teimme eräänlaista leivänmurusista ja jauhetuista pavuista tehtyä mausteista puuroa, joka oli todella maukasta. Kahden ja puolen päivän kävelymatkan jälkeen pääsimme aavikon reunalle. Teimme siellä koko päivän töitä ja kaivoimme suolaa. Lämpötila oli yli viisikymmentä astetta. Päivän päätteeksi aloin havaita todella kovia vatsakipuja. Kramppausta, suolistosärkyä, huimausta ja heikotusta.
Särky vain. Kukaan ei osannut arvata mikä minua vaivasi, koska oireita oli niin paljon. Tilanne muuttui koko ajan pahemmaksi ja karavaanin johtaja Araji oli sitä mieltä, että minut on saatava pois aavikolta ja hoitoon. Kipu oli sietämätön ja tuntui että kuolen. Hengittäminen oli myös vaikeata. Alueen lähellä oli kaliumia kaivavan louhoksen työntekijöiden asutuskeskus, joka on keskellä aavikkoa. Araji sanoi, että siellä on joskus työntekijöiden lääkäri paikalla. Minut vietiin kamelin selässä sinne ensiapuun. Minulta otettiin verikokeet ja jouduin välittömästi tiputukseen. Selvisi, että minulla oli eräänlainen suolistoinfektio ja tosi vakava nestehukka. Koko kroppani oli kuivunut. Olin pitänyt nesteytyksestä ja suoloista huolta mutta raskas ruumiillinen työ 50-asteen helteessä päiväkausien ajan hajotti kroppani. Minuun laitettiin litroittain suolaliousta, lääkittiin ja lepäsin. Nestehukka oli niin pitkällä, että ilman hoitoa seuraavat askeleeni olisivat olleet lääkärin mukaan koko kropan lihaskouristukset, tajunnan menetys ja kuolema. Jos lääkäri ei olisi ollut paikalla, niin seuraava lääkäri olisi löytynyt kahdeksan tunnin ajomatkan päästä. Olin todella onnekas.
Minut pidettiin ensiapuhuoneessa yön yli ja lääkittiin. Seuraavana päivänä sain luvan lähteä. Oloni oli äärimmäisen heikko, mutta olin selvinnyt. Menimme takaisin Berahalleen sanomaan hyvästi Arajille ja muille kauppiaille. Araji oli äärimmäisen huojentunut nähdessään minut terveenä. Tämä oli ikimuistoinen matka täynnä upeita ja jännittäviä ihmisiä. Mutta ensi kerralla toivon vaarojen jäävän vähemmälle.
Arman Alizad
Matkaan lähti mm.
Kuvia matkan varrelta
