Arman Alizad Nepalissa

Arman ja viimeinen ristiretki: Nepal, Himalajan armoilla (www.ruutu.fi)

20.10.2013, Nepal

Tämänkertainen seikkailu vei meidät Nepaliin. Lensimme Nepalin pääkaupunkiin Katmanduun, jossa ehdimme lyhyen hetken nauttia sen värikkyydestä. Katmandu on miljoonan asukkaan suurkaupunki täynnä todella mielenkiintoisia historiallisia ja kulttuurikohteita. Kaupunki on tietyiltä osin kaoottinen ja se sykkii elämää. Kaupunki sijaitsee laaksossa, noin 1300 metriä merenpinnan yläpuolella. Kaupunki on aivan täynnä upeita temppeleitä, kaunista ja perinteistä arkkitehtuuria sekä eläviä basaareja sekä ravintoloita. Katmadussa aistii välittömästi trekkaajien läsnäolon, sillä kaupunki on täynnä erilaisia vaellus- ja kiipeilyvarustekauppoja.

Katmandusta matkamme jatkui pienkoneella kohti Pokharaa.

Katmandusta matkamme jatkui pienkoneella kohti Pokharaa. Pokhara sijaitsee Himalajan vuoriston juurella Keski-Nepalissa. 250,000 asukkaan kaupunki tunnetaan upeasta Fewa Tal-järvestä ja silmiä hivelevistä lumen peittämistä vuorenhuipuista. Siellä on myös aivan käsittämättömän kaunis ja vehreä luonto. Pokharasta matka jatkui vieläkin pienemmällä potkurikoneella Jomsoniin, joka on 2700 metrin korkeudessa. Jouduimme odottamaan Pokharassa yli vuorokauden, sillä Jomsoniin on vaikea laskeutua ja koneet lentävät Jomsoniin ainoastaan jos sää sallii. Jomsinista jatkoimme matkaa autolla ja hevosilla yli kahden vuorokauden ajan kunnes pääsimme Lo Manthangiin. Matkamme kulki halki vuorten ja laaksojen yhä ylemmäs vuorille.

Pokhara.

Mustangin muinainen kuningaskunta korkealla Nepalin Himalajalla toimi aikoinaan tärkeänä kauppareittinä Tiibetin ja Intian välillä. Eristyneessä Ylä-Mustangissa alueen perinteinen tiibetinbuddhalainen kulttuuri elää edelleen todella vahvana. Lo Manthang on noin 3900 metrin korkeudessa ja se on Lo:n Kuningaskunnan pääkaupunki. Aleelle tarvitaan erikoisviisumit ja luvat. Vaikka alue kuuluu Nepalille, sillä on oma hallitsija. Vietimme Lo Manthangissa muutaman päivän, tapasimme prinssin ja jatkoimme kävellen ylös vuorille. Matkamme päämäärä oli noin 4700 metrin korkeudessa asuva paimentolaisperhe, josta tuli uusi kotini. Perheen pääelinkeino tuli siitä että paimensivat vuohia ja jakkihärkiä. Osallistuin päivittäin perheen rutiineihin. Yksi asia minkä vuoristossa huomaa on hapen ohuus. Kun tiet loppuvat, mennään hevosella ja kun hevonen ei enää pääse, jatketaan kävellen. Kun joutuu kantamaan raskaita laukkuja tuossa korkeudessa, huomaa kuinka vaikeata on välillä hengittää.

Paimentolaisleiriltä jouduimme nousemaan vielä ylemmäs 5500 metrin korkeuteen, koska Jakkihärät pitävät viileästä. 5500 metrin korkeus oli minulle liikaa ja sairastuin matkalla vaaralliseen vuoristotautiin. Vuoristotauti on hapenpuutteesta johtuva tila, joka aiheutuu nesteiden kertymisestä keuhkoihin ja aivokudokseen. Tämä aiheuttaa turvotusta aivoissa ja/tai nesteen vuotamista keuhkoihin. Pahimmassa tapauksessa vuoristotauti voi johtaa kuolemaan vuorokauden kuluessa ensimmäisistä oireista. Kuolinsyynä on joko kooma tai hukkuminen.

Perheemme isä tunnisti taudin oireet välittömästi ja neuvo oli että minut on saatava välittömästi alas vuorilta. Taudin oireet helpottavat vain jos laskeutuu alemmas. Taudin oireet olivat niin pahat, etten kyennyt lainkaan liikkumaan. Perhe teki minulle rohtojuomaa harvinaisesta kiinanloisikasta, jolla sain energiaa hetkeksi ja pääsin jaloilleni. Matka alas vuorilta kesti neljä vuorokautta. Neljään päivään en pystynyt syömään tai kunnolla juomaan ja huomasin että suolistossani on myös kipuja ja ongelmia. Kuumeeni oli 40-asteen tuntumissa koko tuon ajan. Tunsin vahvasti että minua vaivasi myös jokin muu. Kun vihdoin pääsimme sairaalaan, selvisi että minulla oli vuoristotaudin kyytipoikana erittäin vakava suolistotulehdus. Sain sairaalahoitoa, lääkkeitä ja lepoa. Paluu Suomeen oli silti erittäin raskas, sillä tauti oli vienyt kaikki voimani. Mutta silti kaikesta huolimatta, tuon matkan kauneutta ja hienoutta en osaa sanoin kuvailla. Se oli yksi elämäni hienoimmista matkoista.

Arman Alizad Arman Alizad
Kuvat ja video: Tuukka Tiensuu

Matkaan lähti mm.





Kommentointi