Palasimme jokin aikaa sitten Viimeisen Ristiretken toiselta kuvausmatkalta. Kävimme niin sanotun länsimaisen sivistyksen viimeisellä rajapyykillä ja tapasimme eristyksissä asuvan Waorani-kansaan kuuluvan samaanin ja hänen vaimonsa. He asuivat keskellä viidakkoa täysin kivikaudella.
Lensimme Ecuadorin pääkaupunkiin, Quitoon ja sieltä hyvin pieneen kaupunkiin nimeltä Coca. Cocasta jatkoimme jeepillä Amazonin yläjuoksuun saakka. Matka joelle oli turhauttava, suututtava ja sai minut häpeämään länsimaalaisuuttani. Jokikisen tien varrella näimme öljy-yhtiöiden työntekijöitä, öljyporia ja öljyputkia. Tilanne näyttää olevan kaikkialla sama missä matkustan. Raha puhuu ja isompi käskee pienempää väistymään tieltään. Metsäkato uhkaa Amazonin viidakkoa ja sen alkuperäisasukkaita. Kulttuureja tuhotaan rahan ja ahneuden alttarilla.
Monen tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme joelle, jossa meitä odotti pieni jokivene ja Waorani-heimoon kuuluva kuljettaja. Kun saimme veneen lastattua, sanoi kuljettaja lähdön merkiksi ”wapponi!”. Wapponi on waoranin kielessä monimerkityksellinen sana. Se tarkoittaa päivää, näkemiin, hyvää yötä, huomenta sekä monia muita ilmaisuja. Yleensä kun homma on niin sanotusti kunnossa, sanotaan wapponi. Sanan käyttö toi mieleeni Donnie Brasco-elokuvan kohtauksen, jossa puitiin forget about it-ilmaisun käyttöä.
Matkani waorani-pariskunnan luo jokiveneellä kesti kaksi vuorokautta. Waorani-intiaanit ovat ulkomaailmasta eristäytynyt kansa ja he ovat aina suojelleet reviiriään ulkopuolisilta. He surmasivat vuonna 1956 viisi lähetyssaarnaajaa, jotka yrittivät tarjota heille mahdollisuuden tutustua Raamattuun. Waoraneja on olemassa enää noin 4000. Puolet heistä on kaupunkilaistuneita ja loput asuvat viidakossa. Osa on omaksunut länsimaiset elämäntavat ja osa heistä, noin parisataa waorania, ovat täysin eristyksissä muusta maailmasta. Heidän alueelleen ei mene kukaan. Hyvin pieni osa asuu näiden kahden maailman rajapyykillä. Heillä on jokin pieni kontakti länsimaalaiseen maailmaan, mutta he asuvat edelleen kuin kivikaudella. Pariskunta jonka luokse olin matkalla, kuului juuri tähän ryhmään.
Fiilikset olivat pelonsekaiset, mutta samalla olin kenties enemmän innoissani tästä matkasta kun mistään aikaisemmasta. Minä pääsin viidakon alkuperäisheimon luo asumaan ja tällaiselle seikkailunhaluiselle, pikkupojan sielun omaavalle tyypille mikään ei ole siistimpää. Puhallusputkia, myrkkynuolia, viidakkoveitsiä, shamanismia, esi-isien henkiä ja viidakon eläimiä. Piraijat, myrkkyhämähäkit, myrkylliset jättimuurahaiset, hyttyset, krokotiilit, anakondat, jaguaarit, malaria, keltakuume, vesikauhu, rutto, Skistosomiaasi, aivokalvon tulehdus, lassa- eli verenvuotokuume, kaikki hepatiitit ja se saamarin kala eli Candiru joka menee sun penikseen jos kuset vedessä. Viidakossa kaikki on vittumaista. Onneks gearit oli kunnossa ja Skrama oli messissä. Asenne oli, että jos tulee jaguaaria tai anakondaa ni pannaan silpuks. En malttanut odottaa, että pääsisin samaanin, ja hänen vaimonsa luo.
Carue-niminen samaani asui vaimonsa kanssa keskellä viidakkoa. Waorani-tapojen mukaan asuin Amazonin sademetsässä ja opettelin metsästyksen ja kalastuksen alkeet. Carue opetti minua käyttämään puhallusputkea ja tekemään kurare-myrkkyä. Viidakossa tajusin kuinka vaikeata elämä kivikaudella voi olla. Vaikka viidakko on täynnä eläimiä, ei metsästäminen ole helppoa. Voit viettää päiväkausia viidakossa yrittäen saada saalista ilman tuloksia. Kalaakaan ei aina tule. Sen vuoksi Carue kasvatti myös erilaisia juuria ja hedelmiä, koska lihaa ei todellakaan ole aina saatavilla. Syödä täytyy. En voi kun arvostaa sitä, kuinka he ovat tieten tahtoen päättäneet olla erillään muusta maailmasta, koska metsässä on kaikki. Siellä on perhe, henget, lääkkeet, ruoka ja heidän kotinsa. He eivät halua meidän maailmaan koska "länsimaalainen ajattelee vain omistamista, hän ei ymmärrä elämää eikä sitä että me olemme luonnon kanssa kaikki samaa".
Mutta tämä meidän niin sanottu länsimainen sivistys tuhoaa heidän kotinsa. Me ollaan tuhoamassa kokonainen kulttuuri ja sivilisaatio. Öljy-yhtiöt raivaa sademetsää. Me ollaan menty heidän mailleen, sanottu "Anteeksi, mutta toi maa mis te asutte joka ei meille kuulu pitää allaan myös jotain mitä meille ei kuulu. Mut me aiotaan ottaa se ja tehä sillä ihan helvetisti fyrkkaa. Joten olkaa hyvä ja painukaa helvettiin koska me ollaan valmiita jopa tappamaan teidät jos meidän vaan täytyy". Wapponi!
Arman Alizad
Matkaan lähti mm.
Kuvia matkan varrelta
