Arman ja viimeinen ristiretki: Siperia, Jäämeren poropaimentolaiset (www.ruutu.fi)

22.4.2013, Pohjois-Siperia

Matkani Nenetsiheimon luokse Pohjois-Siperiaan kulki Moskovan kautta. Menimme yöjunalla Moskovaan, josta vaihdoimme Yamalin niemimaan eteläosaan kulkevaan junaan. Kolme vuorokautta matkaavassa junassa ei ole koskaan ulkomaalaisia saati turisteja, vaan matkustajat ovat pääosin kaasuyhtiöiden työntekijöitä matkaamassa työkomennuksilleen ja takaisin. Junassa ei ole ravintolavaunua, joten ruoka sekä juomat (vodka) ostetaan asemilla odottavilta mummuilta, jotka myyvät lihapiirakoita, leipää, suolakurkkuja, suolaista kalaa sekä vodkaa pienistä koreistaan. Junamatkan aikana kaasutyöntekijät ovat umpijurrissa kaksi ensimmäistä vuorokautta. Kolmantena he lepäävät, ennen kuin heidän työnsä alkavat.

Junamatkan tunnelma on hyvin aistittavissa liittämässäni videoklipissä. Uuden ja vanhan viinan haju sekä tupakansavu täyttivät ilman. Tiukka viina johti siihen, että monilla oli jatkuvasti paha mieli ja he purkivat sitä tappelemalla. Junassa oli myös muutamia naispuolisia henkilöitä, kaasutehtaiden kokkeja. Pitkä matka sekä alkoholin yhdistelmä saivat aikaan sen, että miehet vuorotellen pitivät lyhyen hetken ajan naiskokkeja tyttöystävänään. Junan vessa oli jatkuvasti varattuna, kun naiskokit veivät miehiä sinne rakastaakseen heitä hetken ajan.

Päästyämme perille matkamme jatkui erikoisautolla pohjoiseen vuorokauden verran. Kun tiet loppuivat kokonaan, eivätkä autot enää kulkeneet, jatkoimme moottorikelkalla kunnes pääsimme paimentolaiskansa Nenetsien luokse keskelle tundraa. Asuin Reddikin ja hänen nelihenkisen perheensä kanssa. Lähimmän naapuriperheemme teltta oli 25 kilometrin päässä. Nenetsien telttaa tai kotaa kutsutaan Chumiksi. Siellä on kamiina, jota lämmitetään kerran päivässä. Silloin keitetään teetä ja päivän ruoka valmistetaan padassa. Chumi toimii lähinnä tuulensuojana, sillä merkittävää lämpöeristystä sillä ei ole. Jos ulkona oli -45 astetta pakkasta, sisällä oli lämpötila oli -42.

Nenetsien päivät kuluvat selviytymishengessä. He elävät kulttuurissa, jossa ei ole sijaa laiskuudelle. Heidän kielessään ei ole sanoja kuten kiitos, anteeksi ja rakkaus, sillä myöskään ylimääräiselle hellyydelle ei ole noissa olosuhteissa tilaa. Joka päivä on hoidettava porot, haettava puita 30 kilometrin päästä, korjattava mahdolliset koneelliset kulkuvälineet, kuten moottorikelkat sekä pidettävä huolta, että ruokaa on riittävästi. Perheen jokaisella jäsenellä on oma osansa toimivassa yksikössä. Miesten työksi kuuluvat poronhoito sekä kaikki, mikä tapahtuu asuinalueen ulkopuolella. Naiset hoitavat kodin, pilkkovat puut ja tekevät ruokaa. Nenetsit ovat kovimpia ihmisiä keitä olen tällä planeetalla koskaan tavannut. Voidaan puhua oikean elämän supersankareista. He tuntevat tundran kuin omat taskunsa. He pystyvät navigoimaan valtavalla alueella ilman kompassia, gps-laitteita tai minkäänlaista apua. Tämä kaikki, vaikka olisi lumimyrsky ja näkyvyyttä olisi 10 metriä. Jos lumimyrsky yltyy niin pahaksi, ettei kotiin voi ajaa poronhoitoreissulta, he kaivavat reiän maahan ja nukkuvat siellä kunnes myrsky taantuu.

Kuvausmatkamme oli vaikein ikinä. Vietimme kaksi viikkoa ääriolosuhteissa, joissa ei voinut pakkasen takia nukkua ja kuvauskalustokin oli jatkuvasti vaarassa hajota. Vodkaa piti juoda koko ajan. Nenetsien ruokavalio koostuu lähinnä sokerista, hillosta, leivästä ja hiilihydraateista. Söimme kuitenkin jonkun verran poroa. Poro tapetaan köydellä kuristamalla, sillä verta ei valuteta maahan. Poron jokainen solu on arvokas. Sen veri juodaan suoraan vatsasta ja liha syödään välittömästi kun poro on leikattu auki. Poron nahasta tehdään vaatteita ja luista ja sarvista tehdään erilaisia työkaluja. Suolista ja jänteistäkin tehdään erilaisia tarvikkeita. Ainoa mikä porosta kaadetaan pois, on suolistossa oleva uloste. Poroja ei kuitenkaan usein tapeta koska siihen ei ole varaa, sillä poro on nenetsin valuutta ja kauppatavara.

Mietin ennen matkaamme, mikä se asia on josta paljon puhutaan, mitä Siperia opettaa. Se tuli melko nopeasti opittua: Siperia opettaa nöyräksi.

Arman Alizad Arman Alizad
Kuvat ja video: Tuukka Tiensuu

Matkaan lähti mm.





Kommentointi